Olen Aina ollut tavattoman kiinnostunut kansallispuvuista, pukuhistoriasta ja Meidän Suomalaisten ihanasta rikkaasta perinteestä liittyen kansanmusiikkiin, pukuihin ja kalevalaan.
Itse olen kotoisin Joutsenosta, pitäjästä joka liitettiin Lappeenrantaan hetki sitten.
Joutsenossa on vahvat perinteet käsitöille, tai kästöille niinkuin me sielä sanotaan.
Mamma, äitini äiti oli uskomattoman taitava lapasien neuloja, villasukkia, lapasia, myssyjä ja melkein mitä vaan syntyi Mamman taitavissa käsissä, ja pääsin itsekkin siinä sivussa oppimaan.
Neulomista olen alkanut harjoittelelmaan vastikään sillä Mamma neuloi minunkin neulomiseni, mutta kun hänestä aika jätti oli minunkin pidettävä lupaukseni että opettelen neulomisen jalon taidon edes joten kuten.
Joutsenosta minulle on muodostunut varsinainen kaukainen rakkaus, sillä elämä on vienyt toisaalle, kuitenkin sydämmeltäni olen aina ja tulen olemaan "Joutseno likkoi"! Oman pitäjäni murre on rakas, rieskaa pitää aina pyytää tulialisiksi jos joku kotoa Lontooseen kylään tulee, ja riemurinnoin kuuntelen aika ajoin You Tubesta kansanmusiikkia ja tunnelmoin. Yksi suuri ihailun aihe minulle on aina ollut Joutsenon naisen puku.
Sen hienostunut tumma hame, liivi ja ihanan raikkaana vastakohtana valkea "esliina" ja hieno pyöreä solki paidan kauluksessa. Sain kerran pitää Joutsenon pukua päälläni koulun itsenäisyyspäiväjuhlissa, (vai olikohan kalevalanpäivä) Puku oli Opettajani vaimon, Leena Ovaskan, ja muistan että tunsin itseni tavattoman tärkeäksi ja juhlavaksi. Siitä saakka olen toivonut saavani Joutsenon puvun itselleni.
Tämä ihana puku "tarkastettiin" ja nk. säännöt siitä millainen on oikeanlainen Joutsenon Naisen puku tiukentuivat.
Tavallaan Surullista sillä jo amoisina aikoina maalauksissa esiintui "Joussenolaisii naisii" ja "hajahiustyttölöi" puvuissaan, jotka olivat silloin perin arkisia, ja jokaisen vaate oli tehty kuten oli kynnelle kyetty. uskon että puvut ovat ollaaet kaikkineen aika moninaisia. Nykyisin oikeanlaisen puvunvalmistamiseen tarvitaan tietynlainen villa joka on laitetty hienon hienoille taitoksille ja tietyntyyppinen kangas, ja liivi, ja huntu.. ja kokonaisuus on lopulta aika erilainen kuin se puku jota muistan ylpeänä kantaneeni. MOnet taiteilijat ovat luoneet Joutsenon naisen puvusta maalauksia, ja tämä eteläkarjalainen pukuloisto onkin tallennettu hienosti aikakirjoihin usean tunnetun taiteilijan toimesta.
Tämä ihana puku on kuitenkin monelle saavuttamaton sillä hintaa nyksyisillä kansallispuvuilla tuppaa olemaan aika runsaasti, siis ei ainoastaan Joutsenon puvulla, vaan monella muullakin, ja kansallispuvun tekeminen vaatii erityisiä käsityötaitoja joita ei meille kaikille ole siunaantunut.
Alla kuvassa vanha opettajani Petteri Vuori vaimonsa Pirkon ja heidän tyttärensä kanssa.
He ovat olleet varsinaisia kaskenpolttajia Joutsenolaisuuden kuvanluonnissa sekä meidän perinteidemme kasvattamisessa. Petteri on kirjoittanut vaimonsa kanssa Joutsenon tulentallojien tarinoita, lauluja, ja Pirkko veti tanhuryhmää joka esiintyi jos minkälaisissa juhlallisuuksissa ulkomailla asti!
Muodin mukana kansallispukujen helmat ovat pidentyneet ja lyhentyneet.. mutta siitä olen samaa mieltä kuin Tarkastajat.. JOutsenon puvun helman tulee olla pidempi kuin tämä 1980 lukuinen versionsa.
Tuo vanhapuku on jotenkin kansallisromanttisempi minun silmissäni, ja uusi (eli alkuperäisempi niin ikään) on tyylikkäämpi ilman punaista vyötään jotenkin tummempi. Pidän tuosta vanhasta.
Tällaisesta puvusta olen siis unelmoinut, mutta Ongelma on se että miten sellaisen toteuttaisin, millaisen, millä ajalla ja millä rahalla. Jo vuosia sitten aloin kehitellä mielessäni Kotiseutuferesiä, sillä sarafaani, joka myös feresinä tunnetaan on yksinkertaisempi tehdä, ja on päällä huomattavasti helpompi ja mukavampi kuin Joutsenon puku joka paksuine villahameineen, liiveineen aikkineen on perin kuuma ja tukala vaate.
Se on aikanaan sopinut hyvin vetoisissa hirsitorpissa asumiseen, mutta nyky ihmiselle sen kanssa eläminen voi olla haaste. Siis: Halusin kehittää itselleni omanlaiseni puvun tusta ihanasta Joutsenon naisen puvusta.
Sohaisen tällä yritelmälläni varmaan vaarallisesti "muurahaispesää" sillä niin moni pitää kynsin ja hampain kiinni siitä että jos kansallispuku on tarkastettu niin sen on oltava juuri sellainen.
Minäpä en teekään kansallispukua vaan oman versioni, jota nimitän kotiseutusarafaaniksi.
Käytän kaavana Soja Murto-Hartikaisen kaavaa, ja työstän puvun omanlaisekseni. Jokaiselle puvun osaselle löydän hauskan vastikkeen joka tuo mieleeni oman rakkaan kotiseutuni, Joutsenon.
Tällä samalla periaattella voi minkä tahansa puvun toteuttaa, niin että ottaa mukaan omia juuria, lapsuuden kultaiset muistot, heittää ne samaan pataan käytännöllisyyden ja taloudellisuuden kanssa ja hämmentää sopivasti omilla käsityötaidoillaan ja simsalabim, oma kotiseutusarafaani on valmis!
Itse olen kotoisin Joutsenosta, pitäjästä joka liitettiin Lappeenrantaan hetki sitten.
Joutsenossa on vahvat perinteet käsitöille, tai kästöille niinkuin me sielä sanotaan.
Mamma, äitini äiti oli uskomattoman taitava lapasien neuloja, villasukkia, lapasia, myssyjä ja melkein mitä vaan syntyi Mamman taitavissa käsissä, ja pääsin itsekkin siinä sivussa oppimaan.
Neulomista olen alkanut harjoittelelmaan vastikään sillä Mamma neuloi minunkin neulomiseni, mutta kun hänestä aika jätti oli minunkin pidettävä lupaukseni että opettelen neulomisen jalon taidon edes joten kuten.
Joutsenosta minulle on muodostunut varsinainen kaukainen rakkaus, sillä elämä on vienyt toisaalle, kuitenkin sydämmeltäni olen aina ja tulen olemaan "Joutseno likkoi"! Oman pitäjäni murre on rakas, rieskaa pitää aina pyytää tulialisiksi jos joku kotoa Lontooseen kylään tulee, ja riemurinnoin kuuntelen aika ajoin You Tubesta kansanmusiikkia ja tunnelmoin. Yksi suuri ihailun aihe minulle on aina ollut Joutsenon naisen puku.
Sen hienostunut tumma hame, liivi ja ihanan raikkaana vastakohtana valkea "esliina" ja hieno pyöreä solki paidan kauluksessa. Sain kerran pitää Joutsenon pukua päälläni koulun itsenäisyyspäiväjuhlissa, (vai olikohan kalevalanpäivä) Puku oli Opettajani vaimon, Leena Ovaskan, ja muistan että tunsin itseni tavattoman tärkeäksi ja juhlavaksi. Siitä saakka olen toivonut saavani Joutsenon puvun itselleni.
Tämä ihana puku "tarkastettiin" ja nk. säännöt siitä millainen on oikeanlainen Joutsenon Naisen puku tiukentuivat.
Tavallaan Surullista sillä jo amoisina aikoina maalauksissa esiintui "Joussenolaisii naisii" ja "hajahiustyttölöi" puvuissaan, jotka olivat silloin perin arkisia, ja jokaisen vaate oli tehty kuten oli kynnelle kyetty. uskon että puvut ovat ollaaet kaikkineen aika moninaisia. Nykyisin oikeanlaisen puvunvalmistamiseen tarvitaan tietynlainen villa joka on laitetty hienon hienoille taitoksille ja tietyntyyppinen kangas, ja liivi, ja huntu.. ja kokonaisuus on lopulta aika erilainen kuin se puku jota muistan ylpeänä kantaneeni. MOnet taiteilijat ovat luoneet Joutsenon naisen puvusta maalauksia, ja tämä eteläkarjalainen pukuloisto onkin tallennettu hienosti aikakirjoihin usean tunnetun taiteilijan toimesta.
 |
| Kuvassa toisena oikealta lienee Joussenolainen Nainen, esliinan revinnäisitä ja paidan paljinsoljesta päätellen |
Alla kuvassa vanha opettajani Petteri Vuori vaimonsa Pirkon ja heidän tyttärensä kanssa.
He ovat olleet varsinaisia kaskenpolttajia Joutsenolaisuuden kuvanluonnissa sekä meidän perinteidemme kasvattamisessa. Petteri on kirjoittanut vaimonsa kanssa Joutsenon tulentallojien tarinoita, lauluja, ja Pirkko veti tanhuryhmää joka esiintyi jos minkälaisissa juhlallisuuksissa ulkomailla asti!
 |
| tällainen on minun muistamani Joutsenon puku. |
 |
| tämä on uusi ja tarkastettu versio puvusta |
Muodin mukana kansallispukujen helmat ovat pidentyneet ja lyhentyneet.. mutta siitä olen samaa mieltä kuin Tarkastajat.. JOutsenon puvun helman tulee olla pidempi kuin tämä 1980 lukuinen versionsa.
Tuo vanhapuku on jotenkin kansallisromanttisempi minun silmissäni, ja uusi (eli alkuperäisempi niin ikään) on tyylikkäämpi ilman punaista vyötään jotenkin tummempi. Pidän tuosta vanhasta.
Tällaisesta puvusta olen siis unelmoinut, mutta Ongelma on se että miten sellaisen toteuttaisin, millaisen, millä ajalla ja millä rahalla. Jo vuosia sitten aloin kehitellä mielessäni Kotiseutuferesiä, sillä sarafaani, joka myös feresinä tunnetaan on yksinkertaisempi tehdä, ja on päällä huomattavasti helpompi ja mukavampi kuin Joutsenon puku joka paksuine villahameineen, liiveineen aikkineen on perin kuuma ja tukala vaate.
Se on aikanaan sopinut hyvin vetoisissa hirsitorpissa asumiseen, mutta nyky ihmiselle sen kanssa eläminen voi olla haaste. Siis: Halusin kehittää itselleni omanlaiseni puvun tusta ihanasta Joutsenon naisen puvusta.
Sohaisen tällä yritelmälläni varmaan vaarallisesti "muurahaispesää" sillä niin moni pitää kynsin ja hampain kiinni siitä että jos kansallispuku on tarkastettu niin sen on oltava juuri sellainen.
Minäpä en teekään kansallispukua vaan oman versioni, jota nimitän kotiseutusarafaaniksi.
Käytän kaavana Soja Murto-Hartikaisen kaavaa, ja työstän puvun omanlaisekseni. Jokaiselle puvun osaselle löydän hauskan vastikkeen joka tuo mieleeni oman rakkaan kotiseutuni, Joutsenon.
 |
| Vasemmalla Vuoren kirjoittama kirja Joutsenon Naisen Puku ja oikealla oma luonnokseni Joutsenon Sarafaanista |
